VahtokArt – veistoksia romusta

Veistoksieni aihioina käytän hylättyjä esineitä, vanhoja työkaluja, rikkinäisiä koneen osia ja muuta tarkoitukseen sopivaa metalliromua jonka elinkaari aiemmassa työssään on jo päättynyt. Toisinaan käy myös niin, että muukin elämää nähnyt materiaali näyttää niin houkuttelevalta, että on pakko kokeilla myös sitä - materiaali määrittää, minä koitan visioida. Oleellista on, että materiaali on elänyt jo ainakin yhden elämän ja nyt pyrin antamaan sille uuden. Ruoste tai öljy, lika tai laho eivät ole ongelmia, ne ovat luonteenpiirteitä. Jokaisella valitsemallani osasella on oma historiansa ja mielestäni niiden ei pidä päätyä kaatopaikalle vaan voivat jatkaa tarinaansa, vaikkapa taiteena sinun kirjahyllyssäsi.

That sail is not ok. Wait! Where is the sailor?

Art is a state of a curious mind

Töissäni koitan yhdistää karheuden, lämmön ja silmäkulman pienen pilkkeen. En yritä piilottaa materiaalin menneisyyttä — päinvastoin, annan sen näkyä ja parhaani mukaan korostan sitä. Kun romu käsissäni löytää uuden muodon, syntyy toivottavasti jotain, joka on samaan aikaan oivaltavaa ja vähän vitsikästäkin. Sellaista, joka ei ota itseään kovin tosissaan, vaikka jalustalla seisookin. Toivottavasti löydät saman tunnelman, silloin tunnen onnistuneeni, ainakin vähän.

Toivon, että pidät teoksistani ja että ne aiheuttavat ainakin pienen hymyn, oivalluksen ilon tai muun myönteisen tunteen, kun tunnistat osaset, joita teoksissa on käytetty tai että muutoin koet teoksen puhuttelevan sinua.