VahtokArī

Roinasta Romuntiikkaan

Veistoksieni aihioina käytän mm. vanhoja työkaluja, risoja koneen osia ja muuta tarkoitukseen sopivaa metalliromua mutta toisinaan myös vanhaa puuta, kiveä, tiiltä ja muita elämää nähneitä materiaaleja. Oleellista on, että materiaali on elänyt jo ainakin yhden elämän ja nyt pyrin antamaan sille uuden. Ruoste tai öljy, lika tai laho eivät ole ongelmia, ne ovat luonteenpiirteitä. Jokaisella valitsemallani osasella on oma historiansa ja mielestäni niiden ei tarvitse päätyä kaatopaikalle vaan voivat jatkaa tarinaansa vaikkapa taiteena kirjahyllyssäsi.

Toivon, että pidät teoksistani ja että ne aiheuttavat jos ei muuta niin pienen hymyn, oivalluksen ilon tai muun myönteisen tunteen, kun tunnistat osaset, joita teoksissa on käytetty tai että muutoin koet teoksen puhuttelevan sinua.

Art is a state of a curious mind

Töissäni koitan yhdistää karheuden, lämmön ja silmäkulman pienen pilkkeen. En yritä piilottaa materiaalin menneisyyttä — päinvastoin, annan sen näkyä ja parhaani mukaan korostan sitä. Kun romu käsissäni löytää uuden muodon, syntyy toivottavasti jotain, joka on samaan aikaan oivaltavaa ja vähän vitsikästäkin. Sellaista, joka ei ota itseään kovin tosissaan, vaikka jalustalla seisookin. Toivottavasti löydät saman tunnelman, silloin tunnen onnistuneeni, edes vähän.

That sail is not ok.